Hei, olen Mramor ja olen tätiratsu...
Ette voi käsittää kuinka joskus hävettää olla tätiratsu. Siis tuo täti on niin arkajalka kuin vaan ikinä kuvitella saattaa. Ihme, että uskaltaa ylipäänsä selkään kiivetä. Lisäksi se pelkää ihahn omituisia asioita. Eilinen oli erinomaisen hyvä esimerkki. Ensin treenasimme kentällä, eikä se meinannut millään uskaltaa ratsastaa kentän "mörköpäätyyn" kun tuuli ja ties mitä. Olisin kuulemma saattanut keksiä typeryyksiä (pyh, sanon minä). Sitten kun sain sen vihdoin uskomaan, ettei siellä ole mitään pelottavaa, se sai omastamielestään uuden jännittävän idean. Sen mielestä minun on aika päästä katsomaan autoja autotielle. Niinpä se talutti minut asfalttitielle ja siinä sitten käveltiin. Arvatkaa hävettikö, kun täti oli ihan paniikissa kun autoja tuli vastaan, puhumattakaan siitä, jos niitä tuli takaa. Herranen aika sentään! Nehän on vain autoja! Onhan niitä nyt nähty. Kummallinen ihminen tuo omistaja. Sitten se ei kuitenkaan ymmärrä pelätä pusikon takana vaanivaa valkoista petoa (omistajan huomio: se oli päältä ajettava ruohonleikkuri, joka oli kaukana ja sammutettuna.). Kaikkea sitä joutuukin kestämään... Onneksi tallikaverit on ymmärtäväisiä, eivätkä naura minulle, ainakaan niin, että kuulisin.
