Omituista mitä tämä ilmojen lämpeneminen ja päivien tekeminen tekeekään hevoselle. Koin ihmeellistä katumuksen tunnetta, kun olin maistanut emännän kyynärpäätä. Emäntään ilmeisesti sattui, koska se huusi niin kovaa. Oikeastaan vähän hävetti, en kuitenkaan tarkoittanut satuttaa.

Tänään oli taas tuntipäivä. Päätin olla oikein ahkera ja näyttää, että kyllä minäkin osaan ja pystyn. Satuin nimittäin kuulemaan, että minua väitetään lihavaksi, Pyh, sanon minä. Silkkaa lihasta! No, jokatapauksessa porukassa on ihan kiva tehdä hommia ja tälläkertaa teimme rentoja ja mukavia asioita. Lopuksi kyllä laukattiin melko paljon ja se meinasi mennä liiallisuuksiin, en olisi millään enää jaksanut.

Emäntä oli tunnin jälkeen todella tyytyväisenoloinen. Joutuu tunnustaa, että taidan välillä ihan tykätäkkin tuosta emännästä. Kun se oli laittanut minulle lämpimän takin päälle ja laittamassa minua takaisin karsinaan, painoin pääni emännän syliin ja olin siinä ihan hiljaa. Tuntui hyvältä, kun emäntä hieroi korviani ja silitteli kaulaani. Tietenkin varmistin, ettei kukaan näe... Ehkä tuosta emännästä tulee vielä ihan kelvollinen, kun vaan jaksaa kouluttaa. Vähän turhan tulinen se välillä on, mutta kai sille pärjää?