Päätti tuo emäntäkin näyttää naamaansa taas vaihteeksi. Missä lie kupannut kun ei ole neitiä näkynyt... Lisäksi joukkoon änki myös joku hirmuisen pelottava pikkuolio. Kuulemma se on lapsi, mutta epäilen sapelihammastiikeriksi. Yrittivät sitä minun lähellenikin tuoda. Ei tule kuuloonkaan, meikä olisi taatusti poistunut planeetan toiselle puolelle, mikäli en olisi ollut kavalasti köytettynä kaksin puolin seiniin kiinni.

Tuntia varten emäntä keksi laittaa kanget minulle päähän. Rääkkiä tiedossa, oli ensimmäinen ajatukseni, eikä mennyt muuten pahasti pieleen. Ehdin jo elätellä toiveita ajan nopeasta kulumisesta, koska heti alkuverryttelyn lopussa laukkasimme melko paljon. Yleensähän ihmiset tykkää lopetella treenin melko pian laukan jälkeen. Mitä vielä! Homma meni vain pahemmaksi! Minun piti suoriutua äärettömän vaikeasta kiemuraurasta, enkä millään olisi halunnut kuunnella ja keskittyä. Paljon mukavampi kulkea ihan omia polkuja.

Emäntä keksi lisätä tämän harjoituksen loppuun vielä laukannoston ja 10 metrin voltin. Kyllä! Laukassa! Joutuu tunnustaa, että niin kova poika kun minäkin olen, niin kunto meinasi loppua. Pakko oli kumminkin tehdä niinkuin emäntä käskee, kun se niin tosissaan pyyteli. Pitää sillekin kai mieliksi joskus olla... (Ennen tuntia se taas marisi, ettei aina muista, miksi maksaa minusta rahaa. Ei vaan ole minun taskussani mitään rahaa näkynyt...) Tunnin jälkeen olin niin väsynyt, etten meinannut jaksaa kävellä talliin. Onneksi tallissa sain päälleni lämpimän loimen ja ruokakin saapui ihan pian nenän eteen.

Mitähän huomenna mahtaa olla luvassa? Toivottavasti jotain kevyempää.