Pitkästä aikaa treenasimme emännän kanssa pihalla. Se oli taas kerran hyvin vaativalla tuulella, mikä ei sinänsä ole uutta tai edes yllättävää. Kentän pohja on kuitenkin huomattavasti raskaampi, kuin maneesin, joten en olisi jaksanut nostella jalkojani ja liikkua ripeästi. Emäntä kuitenkin pitkäpinnaisesti patisti minua liikkumaan. Pääosin treenimme ideana oli siis eteenpäin likkuminen ja keskittyminen olennaiseen. Toki olisin mieluummin katsellut suloista Susi-tammaa tai vaikka syönyt jotain hyvää, mutta emännän mieliksi terästäydyin lopulta ja yritin parhaani. Teimme myös hieman taivutuksia ja voltteja, sekä hurjastelimme hieman laukassa. Se olikin oikein hauskaa.

Emäntä olikin lopulta niin tyytyväinen, että päätimme mennä maastoon kävelemään loppukäynnit. Emme olekaan pitkäänaikaan käyneet maastoilemassa. Aitojen ja seinien ulkopuolella pitää aina muistaa olla valppaana. Koskaan ei voi tietää, missä vaara vaanii. Äiti opetti...  No, jokatapauksessa, muistin tarkkailla ympäristöäni herkeämättä emännän keskittyessä lähinnä varaemännän kanssa höpöttämiseen ja turhanpäiväiseen naureskeluun. Tarkkaavaisuute herätti erityisesti keskellä peltoa oleva omituinen metalliliuska, joka tarkemmalla tutkiskelulla osoittauttui kattopelliksi viereisestä ladosta. Emäntä yritti vakuutella, että se on täysin vaaraton, mutta varmuuden vuoksi pidin sitä tarkasti silmällä.

Kohtasimme myös kaksi polkupyörää. En olekaan pitkään aikaan nähnyt moisia kapistuksia noin läheltä. Toinen niistä piti melko epäilyttävää räminää. Harkitsin jo hetken paikalta poistumista, mutta emäntä vakuutti, etteivät nuo metalliset, kaksipyötäiset hirvitykset syö poneja lounaaksi. Tälläkertaa se oli oikeassa. Eivät ne polkupyörät olleet minusta tippaakaan kiinnostuneita. Loppumatka menikin sitten rauhallisissa merkeissä.

Tallilla nämä naiset sitten saivat oikein kuningasidean. Veivät minut ulos ja antoivat minun syödä herkullista tuoretta ruohoa. Yllättäen ne aloittivat jonkinlaisen vesikidutuksen. Luuli olleeni hyvä ja reipas ja silti heidän mieleestä minut piti PESTÄ! Oikein shamppoolla! Hyi! Mieluummin olisin pitänyt vaivalla hankitun pölykerroksen suojaamassa herkkää ihoani. Yritin kaikinkeinoin päätä pälkähästä, mutta emäntä ja varaemäntä olivat sitkeitä ja jouduin taas kerran alistumaan tähän julmaan käsittelyyn. Ainoa lohtuni oli ajatus nautinnolllisesta piehtaroinnista heti pesin jälkeen.

Eipä tullut mitään siitäkään ajatuksesta. Kierot naiset laittoivat minut pesun jälkeen suoraan kävelytyskoneeseen! Julmaa! Siellä minä sitten kävelin ja kävelin ja kävelin, enmännän ja varaemännän juorutessa muiden tallilaisten kanssa mukavia. Muutama kirosana mielessäni kävelin ympyrää suunnilleen ikuisuuden ennen kuin "neidit" suvaitsivat hakea minut pois ja viedä takaisin tarhaan naiseni luokse. Sekin pirulainen oli pahalla tuulella.  Mikä noita kaikkia naisia oikein vaivaa tänään?! Eikö näin aurinkoisena päivänä pitäisi ottaa rennosti ja nauttia elämästä?