Juuri kun luulet, että olet oppinut tuntemaan sen oman ihmisesi, se osoittaa toiminnallaan luulosi vääräksi. Tänään oli taas monta loistavaa esimerkkiä. Minut harjattiin oikein kunnolla ja olin hyvin positiivinen päivän treenin suhteen, sillä emännän mies oli mukana ja sillä oli ratsastusvaatteet päällä. Aina kun emännän mies ratsastaa, meillä on leppoisaa ja mukavaa, sellaisia äijien juttuja. Emäntä puolestaan ei näyttänyt lainkaan merkkejä aikomuksesta nousta satulaan.

Voitte vain arvata yllätykseni, kun heti alkuverkassa emännän mies alkoi vaatia minua liikkumaan nopeammin ja kuuntelemaan ja tottelemaan! Tuollaista toimintaa ei kertakaikkiaan voi hyväksyä. Päätin heti kerrasta ottaa luulot pois ja aloin kytätä maneesin ovipäätyä ja etsiä syytä singahtaa tilanteesta pois. Olin jo ihan varma, että tämä juoni tepsii, mutta EI! Emännän mies oli melkoisen sisukkaalla tuulella ja vaan jatkoi ja jatkoi vaatimista. Lopulta tulin siihen tulokseen, että parempi antaa sille palkka noin kovasta yrityksestä. Niinpä aloin hetken totella. Emännän mies vaikutti tyytyväiseltä.

Olin jo varma, että treeni on nyt ohi (hyvään suoritukseen pitää aina lopettaa ihmiseten koulutuskerta!), emännän mies laskeutui selästä ja emäntä nousi tilalle. Eihän sillä ollut edes ratsastushousuja jalassa vaan jotkut paksut toppahousut. Emäntä tuntui olevan hyvin vaativalla tuulella, joten päätin jättää koulutuksen sikseen ja pyrkiä selviytymään tilanteesta mahdollisimman noepasti. Onneksi se ei kauaa kestänytkään.

Arvoituksellisia nuo ihmiset, niistä ei koskaan tiedä mitä ne saa päähänsä. Mihin tässä enää voi luottaa?