Emäntä hieroi ja rapsutteli minua taas tänään sellaisella ihanalla sinisellä muovijutulla. Ai että kun tuntuikin hyvälle! En tiennyt kuinka päin minun olisi pitänyt olla. Tiedättehän sen tunteen, kun kutittaa ihan hirveästi, muttei yllä raapimaan ja sitten joku rapsuttaa juuri siitä kohdasta. Taivaallista!

Päivän liikuntaosuutena oli varaemännän perehdyttäminen liinassa juoksuttamisen saloihin. Ensin näytimme emännän kanssa vähän mallia ja sitten varaemäntä tarttui puikkoihin. Aluksi minun oli hieman vaikea ymmärtää varaemännän merkkejä, mutta äkkiä se sitten oppi, kun kerroin sille tarpeeksi selkeästi mikä meni vikaan. Emäntä huuteli maneesin ovelta ohjeita väliin, mutta kyllä ne minun ohjeeni paremmin meni perille. Oikein ajoitettu palkkaus ja oikeanlainen muistutus väärästä toiminnasta on naisten koulutuksen A ja O.

Lopuksi leikittiin emännän kanssa hieman. Minä olisin halunnut leikkiä muutakin kuin seuraamista ja kääntyilyä ja juoksemista, kuten esimerkiksi näykkimistä ja hyppimistä, mutta emäntä ei ajatukselle lämmennyt. Tylsä tyyppi. Aina kieltämässä kaiken hauskan. Pakko sitä on kumminkin totella, kun se tuppaa suuttuessaan olemaan melkoisen kovapäinen tapaus. Emäntä kuitenkin muisti kehua minua siitä, että osasin opettaa varaemäntää hienosti.