Tässä kun iltaruuat on jo syöty, päätin vuodattaa teille päivästäni. Kevät tekee tuloaan ja ilmat lämpenee, tästä seuraa joka vuosi sama asia, eli karvanlähtö. Voitteko kuvitella että emäntä oli keksinyt ostaa FURMINAATTORIN!? Mitä tapahtui vanhalle kunnon pyörityssualle?! Ennen se hieroi ja jynssäsi minua vaikka kuinka kauan kumisualla, mutta nyt se repii karvojani jumasti irti tuolla ikävällä metallisella vekottimella. Kohta olen taatusti kalju.

Keksipä tuo vielä laittaa minulle kanget päähän. Että minua sitten ottaa aivoon ne kapineet. Aina tiedän, että emännällä on taas joku ihmeellinen "treeni-into" (kuten hän sitä kutsuu) päällä ja pitää painaa hiki hatussa hommia. Yhtään ei huvittaisi. Tänäänkin olisin mieluummin jäänyt karsinaan. Kummallista, että vaikka joka kerta kun emäntä tulee karsinaan, nappaan sitä hihasta kiinni, eikä se siltikään ymmärrä, ettei minua huvita lähteä töihin. Olisiko kellään vinkkejä kuinka tällainen paha tapa (treenaaminen) saadaan koulutettua pois helpoiten?

Onneksi se ei sentään hirvittävän kauan jaksanut hinkata maneesia ympäri. Yritti se kaikenlaista vaatia, mutta minähän en niin  helpolla itseäni rasita. Tyhmä ihminen istui aavistuksen vinossa, joten minä katsoin oikeudekseni olla nostamatta laukkaa. Jos ei osaa pyytää, niin en varmasti tee. Ja sitä paitsi, minusta on äärimmäisen mukavaa kun emäntä hikoilee. Kasvaa senkin kunto ja jaksaa sitten paremmin hieroa ja harjata.

Emännälle pitää kyllä antaa kiitosta siitä, että se ymmärtää senentään antaa minulle suhteellisen paljon ruokaa. Enemmän herkuja saisi tuoda, mutta se on saanut päähänsä, että olen lihava. Pyh, minä mitään lihava ole, ne on vaan minun komiat raamit!