Emäntä oli tänään (tai tarkemmin eilen, vuorokausi on jo vaihtunut) jotenkin omituinen. Ensin se yritti syöttää minulle jotain myrkkyä, piimäksi se sitä kutsui. Luuli ilmeisesti, että olen niin tyhmä, että suostun sitä syömään. Ehei! Minuahan ei huiputeta!

Normaalin kouluratsastushinkkaamisen sijasta emäntä oli pystyttänyt maneesiin esteitä. Voi kuinka kivaa olikaaan hyväpä pitkästä aikaa! Emäntäkin on ihan erilainen kun on kyse esteistä, paljon rennompi. Aluksi minua tosin vähän jännitti hypätä, mutta aika nopeasti unohdin jännittää ja vain nautin vauhdista. Hyppäsin muuten tosi hyvin!

Hyppäämisen päätteeksi selkääni nousi joku vieras tyyppi. Olen minä sen naisen joskus ennenkin tosin nähnyt, mutten varsinaisesti tunne. Se ratsasti minulla loppuverkat. Sillä on kuulemma ollut pitempi tauko, ilmeisesti ollut siitoskäytössä ja nyt virittelee ratsastustaitojaan uudelleen. Emäntä oli sen ottanut mukaan puomeja nostelemaan (vaikka siis minähän en puomeja pudottele, ainakaan usein) ja antoi sen sitten ratsastaa loppuverkat. Sehän sopi minulle erinomaisesti. Se nainen ratsasti mukavan pehmeästi, eikä vaatinut liikoja. Mikäs siinä oli hölkötellessä, kun oli valmiiksi hyvä mieli. Tosin kävelyttäessään minua maasta, se nainen ei millään meinannut ymmärtää, että halusin sen avaavan minun turpahihnani, koska emäntä ja varaemäntä aina avaavat ne.