Tarhakaverini, Fella, on siirtynyt vihreammille niityille laiduntamaan. Tuntuu hassulta olla yksin, ilman kaveria. Emännänkin mielestä se on kurjaa, eikä vähiten siksi, että puran kaikki näpsimishaluni sen nahkaan. Toivon saavani pian uuden tarhakaverin, vaikkei Fella kyllä mielestä unohdu. Olihan se sentään minun naiseni ja uskollinen tarhakaveri, joka piti kurin ja järjestyksen yllä. Sen kanssa oli mukava vähän leikkiä tai ihan vaan olla möllöttää tarhannurkassa. Lisäksi kokonsa vuoksi, Fella soveltui erinomaiseksi varjoksi. Sekään tosin ei koskaan tykännyt, kun näykin sitä. Kumma juttu.

Hyvästi Fella! Jään kaipaamaan sinua!

R.I.P Orfelia

Ensikohtaaminen.

Tykkään susta!