Eilen en jaksanut laiskuuksissani kirjoittaa, joten lyhyt kooste nyt tässä. Onnistuin jallittamaan varaemäntää ihan urakalla! Ei päässyt selkään, joten pääsin vähällä. Idea on siinä, että ensin hörisee nätisti kun se tulee tallille, niin se luulee, että olen vaaraton ja hyvällä tuulella ja on siis varomaton ja helpommin yllätettävissä.

Tänään emäntä ja varaemäntä tulivat yhdessä. Emäntä taas hinkkasi minua sillä ihmeellisellä furminaattorilla ja kuului valittavan, että minusta lähtee aivan hirvittävästi karvaa. Siinähän hinkkaa, ei nämä karvat minulta ihan heti lopu.

Päätin kokeilla maneesissa emännälle samaa jekkua kuin varaemännälle eilen. Hetken aikaa ehdin jo olla voitonriemuinen ja luulla, että tälläkertaa onnistun. Se ilo loppui lyhyeen. Emäntä oli hereillä ja se pillastui ihan totaalisesti. Sillä ei kyllä ole sitten tippaakaan huumorintajua! Tulin siihen päätelmään, että pääsen vähemmällä, jos vain teen niinkuin se sanoo.

Tänään emäntä keksi vaatia minulta aivan uutta asiaa, laukkaamista sivuttain! Eihän niin vaan voi tehdä! Tai siis niin ainakin luulin, mutta luulo ei näköjään ole tiedon väärtti. Se olikin mahdollista, kun vaan kovasti yritti, lisäksi se oli aika hauskaa ja teki emännän hyvin iloiseksi. Varaemäntäkin kiipesi hetkeksi selkään ja teki väistöjä käynnissä ja voltteja ravissa.

Pohdittavaa riittää uusissa asioissa taas ja huomenna onkin taas torstai, tuntipäivä.