Olen ollut nyt muutaman päivän niin sanotusti lomalla. Olemme emännän kanssa tehneet töitä vain maasta käsin. Irtojuoksutusta, irtohypytystä, maastakäsin juttuja, juoksutusta naruriimulla jne. Sain juoksutusvyöstä herkkään kainalooni hiertymän, joten emäntä ei halunnut kiusata minua laittamalla satulavyötä. Lisäksi minun kauniit jouheni jostain syystä irtoilevat ja karvaakin lähtee melkolailla. Emäntä on asiasta ihan hysteerinen. Ruokaanikin on taas ilmestynyt jotain uusia myrkkyjä. Itse en jaksa moista stressata.

Oli kuitenkin tosi mukavaa palata takaisin "normaaleihin töihin", eli ratsastuksellisiin tehtäviin. Ella kiipesi taas pilotiksi ja emäntä nojaili maneesin porttiin ja kiljui ohjeita meidän hikoillessa ja puuskuttaessa. Lopulta sekin kuitenkin hyppäsi satulaan ja tuntui taas kerran hyvin tyytyväiseltä. Joskin sillä on hirvittävä pakkomielle saada minut pinkomaan minkä kintuistani pääsen.

Varsinaisena teemana tässä treenissä olivat kahdeksikot. Emännän kanssa aloiteltiin ja tehtiin muutama erikokoinen kasi. Ella palasi takaisin kuski paikalle ja jatkettiin isojen kahdeksikkojen parissa. Taipuminen, suoristu ja uusi taipuminen ei olekaan ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella näin äkkiseltään, etenkin kun samaanaikaan pitäisi vielä liikkuakin reippaasti eteenpäin.

Teimme kahdeksikkoa myös laukassa. Ensin ravissa pääty-ympyrälle. Puolessa välissä ympyrää laukannosto ja ympyrän loputtua lävistäjälle ja lävistäjän loputtua takaisin raviin ja taas ympyrälle. Se oli hauskaa! Sain oikein kiihdytellä lävistäjällä! Kokosin itseni pieneen pakettiin ja suorastaan sinkosin laukkaan! Vauhdinhurmaa oli siis menossa mukana tällä kerralla. Sekä Ella, että emäntä olivat oikein iloisia. Ella taisi kyllä olla hikisempi kuin minä...