Olen aina tiennyt, että tällä markilla pörräävät ihmiset on jollain tavalla päästään viallisia, jotain maanantaimalleja, mutta kyllä tämänpäiväinen meni jo ihan överiksi jopa minun mielestäni! Emäntä ja Saija (erään tallillamme asuvan suomenhevostamman omistaja) oli saanut päähänsä vikeltää minulla. No aluksi olin hyvin pahaa-aavistamaton, koska en ollut koskaan sellaista sanaa ennen kuullutkaan. Totuus paljastui minulle hyvin pian. Tallissa minulle ei laitettu satulaa, vaan selkääni laitettiin sellainen erikoinen juoksutusvyö, missä oli isot kahvat ja korviini laitettiin jostain syystä pumpulia ja siihen päälle korvahuput. Arvatkaa hävettikö?! Näytin ihan Mikki Hiireltä!

Kentällä Saija kiipesi selkääni, ILMAN SATULAA, ja emäntä pisti minut kävelemään ympyrää. Sitten selässäni oleva alkoi tehdä kaikkea outoa ja ihmeellistä: heilutella jalkoja ja käsiä yms. Hetken päästä se pyysi minua ravaamaan, mutta minä päätin, ettei moinen ole lainkaan turvallista, joten kieltäydyin kohteliaasti kunniasta.

Emäntä kiipesi sitten kyytiin, eikä se päästänytkään minua niin helpolla, vaan jouduin pyörtämään päätöseni ravin suhteen. Tuntui todella oudolta ja tasapainottomalta ravata, kun ihminen vaappuu kyydissä niin oudosti. Siihen kuitenkin tottui aika nopeasti ja pian saatoin jo vähän rentoutua.

Laukatakin mokomat yrittivät. Sitä en kuitenkaan suostunut tekemään. Oli liian jännittävää puuhaa. Emännän mieliksi kuitenkin otin muutaman laukka-askeleen, eikä se sitten enempää halunnutkaan, vaan pyysi minut takaisin raville. Se Saijakin kiipesi vielä hetkeksi selkään ja seisoikin selkäni päällä (kyykyssä). Ensimmäisen kerran seisoin paikallani ja toisella kerralla emäntä pyysi minua liikkumaan pari askelta.

Homma olikin sitten pian ohi ja minä seisoin edelleen hämmentyneenä karsinassani mutustelemassa välipalaa. En oikein tiedä, pidinkö tästä hommasta vai en. Kaikki oli niin outoa ja kävi niin äkkiä. Noh, ainakin ihmiset tulivat iloiseksi.