Eilisestä, hieman epäonnistuneesta, treenistä sisuuntuneena päätin, että tänään on aika ottaa ihmisiltä luulot pois. Päätöksestä seurannut hyvä tuuleni vaan koheni, kun huomasin varaemäntäni olevan treenausvuorossa. Annoin sen kuvitella, että se on voitolla ja olin nätisti harjauksen ja satuloinnin ajan.

Maneesissa hyvä tuuleni senkuin parani, siellä oli toinenkin ratsukko. Varaemäntää tuntuu vähän nuo muut ratsastajat häiritsevän, joten päätin ottaa kaiken ilon irti. Kun varaemäntä alkoi kiivetä selkään aloin peruutella ja pyöriä. Voitte kuvitella kuinka hauskaa se oli! Varaemäntä yrittii ja yritti, muttei päässyt selkään. Hehehe.

Kun varaemäntä oli saanut kasvoilleen sopivan punan ja äänessä alkoi kuulua terve epätoivo ja väsymys, päätin antaa hänelle palkkion ja luvan nousta selkään. Lopputreeni menikin mukavasti, kun varaemäntä oli valmiiksi verrytelty ja väsynyt. Näissä harjoituksissa pitää muistaa, ettei väsytä ja turhauta ihmistä ihan liikaa, niiden hermorakenne ei välttämättä kestä. Hermojen pettäessä ihmisistä voi tulla äärettömän hankalia käsitellä, jopa arvaamttomia. Pitäkää tämä mielessä, kun treenaatte omia ihmisiänne!