On niin mukavaa, kun päivät pitenevät ja aurinko alkaa lämmittää. Muitakin kevään merkkejä on ilmassa. Minun kevääni alkoi kun se ihana pieni ja siro valkoinen kaunotar muutti talliin. Kyllä sitä kelpaakin tuijotella tarhan aitojen yli. Enpä ole vielä koskaan niin sievää tammaa nähnyt. Aivan sydän sulaa. Sääli, että on niin monet aitalangat välissä, muuten voisin tehdä lähempää tuttavuutta.

Onneksi tarhanaapureiden kanssa voi viettää aurinkoiset päivät repien riimuja. Ihmeen kestäviä kapistuksia! Vaikka kuinka riuhtoo, eivät mene rikki. Vinkkejä kuinka noista hirvityksistä pääsee eroon (ovat aina niin kamalan värisiäkin)?

Emäntäkin näyttäytyi tallilla. Raahasi näköjään taas Agrimarketin pussia mukanaan. Varmaankin taas jokin nöyryyttävä "sävysävyyn" -kokonaisuus. Toivottavasti se on ostanut mieluummin jotain syötävää. Jotain uutta vitamiinia se oli ruokaani laittanut, kaurat maistui erilaiselle.

No, pitihän sitä tehdä vähän treeniäkin tänään. Koulutusvuorossa oli tänään varaemäntä. Olen aivan selkeästi lepsuillut viimeaikoina varaemännän koulutuksessa. Pitää nyt ottaa itseään oikein kunnolla niskasta kiinni, ettei pääse koulutus yhtä pahasti rappiolle kuin tuon oman emännän koulutus on päässyt (tästä kyllä syytän entisiä kouluttajia!).  Tänään tosin tuli onnistumisen hetkiä tuon varaemännän kanssa. Hetken onnistuin uskottelemaan, että jännitin toista ratsukkoa, vaikka tosiasiassa otin vain hyödyn varaemännän jännityksestä. Ikävä kyllä, varaemäntä huomasi tämän ja jouduin sitten tottelemaan hetken. Mutta kai se on sen arvoista. Onhan se joskus ihan mukavaa, kun ihmiset ovat tyytyväisiä (hierovat ja syöttävät enemmän).

Mutta nyt alkaa olla levon aika. Huomenna on taas torstai, eli tuntipäivä, pitää jaksaa tehdä hommia, kun tuo emäntä on välillä niin hirmuisen tiukkapipoinen.