Tallilla tapahtui melkoisesti tänään. Pihalla vaan hyöri ja pyöri hevosia ja ihmisiä. Helpotuksekseni tosin huomasin, että itse sain olla ihan rauhassa tarhassani meditoimassa, vaikka emäntä ja varaemäntäkin näkyivät juoksentelevan eestaas tallin markilla. Ohjelmassa oli siis kouluratsastuskilpailut. Tarhakaverini Fella joutui osallistumaan kolmeen starttiin ja vaikutti vähän väsyneeltä jo loppuvaiheessa, mutta oli se kyllä melko leuhkanakin suorituksestaan. Sille oli kuulemma taputettu kovasti ja sitä oltiin kehuttu. Naiset, niin kovasti imartelun ja kehujen perään...

Minunkin lepopäiväni päättyi, kun suurin vilske oli laantunut. Emäntä vei minut maneesiin ja alkoi verrytellä. Havaitsin valkoiset aidat maneesin päädyssä ja fiksuna ponina tajusin, että kisathan tässä on nyt kyseessä. Hieno juttu. Arvaatteko miksi? Kisoissa emäntää jännittää ja sen on ratsastettava tosi nätisti, eikä se voi komentaa vaikka mieli tekisi kuinka! Suomeksi sanottuna, rentoa menoa tiedossa!

Suoritus alkoi pysähdyksestä ja tervehdyksestä. Kaikki sujui rauhallisesti, kuten edellisissäkin kisoissa ensimmäiselle lävistäjälle asti. Emäntä pyyteli, että josko voisin vähän esittää jotain keskiravin suuntaista, mutta eipä juuri napannut tämä idea. Mielessäni vaan naureskelin, että siinähän pyytelet. Meinasi meikä pojalta silmät pudota päästä kun emäntä sai yhtäkkiä ihan hillittömän kilarin! Kouluradalla! Kuulemma kouluaitojen sisäpuolella PITÄÄ liikkua lennokkaasti ja letkeästi, eikä madella ja potkiskella hiekkaa. Jaa, olisit hemmetti heti sanonut. Loppuradalla yritin vähän skarpata ja sitten emäntä olikin oikein tyytyväinen.

Onneksi tuo emäntä ei hirmuisen innostunut tuosta kisaamisesta ole. Melko raskasta touhua. Vaikkakin sain kuulla, että minun suoritukseni ei ollut virallinen, vaan tapahtui tyystin kisojen ulkopuolella. Ihmettelinkin vähän, että missäs kaikki katsojat on. kannettiin sitten emännän kanssa kouluaidat pois. Sillä oli ihan selvästi jotain mielessä minun pääni menoksi. Katsotaan mitä tuleman pitää...